perjantai 26. kesäkuuta 2015

Angkor Watia ja Vietnamia

Kesäkuun 14. päivä oli aika pakata rinkka ja suunnata taas kerran Bangkokiin. Sieltä jatkoin saman tien Kambodzhaan ja Siem Reapiin, missä Miku ja Osku jo olivat odottelemassa. Sinä iltana ei tehty oikein mitään, koska oli jo suht myöhä ja mulla oli vuorokauden matkustus takana, Kambodzhan viisumin sain helposti ja mitään ongelmia ei ollut.

 Seuraavana aamuna oli vuorossa aikainen herätys. Tuktuk oli tilattu 4.45 hostellin eteen, se ei kuitenkaan ikinä ilmestynyt ja menimme kadun viereen huutelemaan taksia meille. Sen saatuamme aloitimme matkamme kohti Angkoria. Angkorin temppelialue on siis Kambodzhan suurin nähtävyys ja siellä sijaitseva Angkor Wat temppeli on maailman suurin. Koko päivä meni kierrellessä temppeliltä toiselle, meillä oli koko päivän tuktuk-kuski mukana, jonka palveluista maksoimme 15 dollaria. Angkorin alue oli yksi hienoimmista paikoista missä olen koskaan ollut. On käsittämätöntä miettiä, miten ne kaikki temppelit on aikoinaan saatu pystyyn. Angkor Watia kutsutaan Khmer-valtakunnan arkkitehtuurin huipentumaksi. Ja sitä se todellakin on! En oikein pysty kirjoittamalla hehkuttamaan näitä temppeleitä tarpeeksi. Sinne paikanpäälle on itse mentävä ennen kuin pystyy oikeasti tajuamaan temppeleiden hienouden. Keskiviikkona otimme bussin Phnom Penhiin. Siellä ei oikein tehty mitään ihmeellistä. Kambodzha jäi multa nyt melkein kokonaan väliin. Alun perin oli tarkoitus olla siellä Kesäkuun alusta kaksi viikkoa, mutta erinäisistä syistä pääsin lähtemään reissuun vasta 14 päivä, niin Miku ja Osku oli ehtinyt olla siellä jo sen kaksi viikkoa. 

Majesteettinen Angkor Wat



 Torstaina Osku lensi takaisin Suomeen ja me otimme bussin Vietnamiin ja Ho Chi Minh Cityyn. Rajan ylitys meni sujuvasti ilman ongelmia. Suomalaisilla on Vietnamiin viisumivapaus 14 päivän ajan, joten mitään viisumeita ei tarvinnut. Passiin vaan leimat ja takaisin bussiin. Saavuimme Saigoniin joskus neljän aikoihin iltapäivällä ja aloitimme raastavan hostellin etsimisen. Olimme katsoneet muutaman paikan valmiiksi, mutta niiden osoittautuessa huonoiksi löysimme meille huoneen Budget Hostellista (15$), paikallisen reppureissaaja kadun Bui Vienin vierestä. Perjantaina oli vuorossa vesipuistossa vierailu. Lähdimme Dam Sen vesipuistoon kahdentoista maissa ja vietimme siellä hauskan päivän. Illalla oli odotettu Saigon Pub Crawl. Tämä tapahtuma oli todellakin kaiken sen hehkutuksen veroinen, mitä se Tripadvisorissa oli saanut osakseen. Hauskaa riitti ja tutustuimme mahtaviin uusiin ihmisiin illan aikana. Lauantai meni huoneessa makoillessa ja edellisestä illasta palautuessa. Illalla kävimme elokuvassa jossain ostoskeskuksessa, jonka jälkeen saimme kutsun lähteä ulos Israelilaisten kavereiden kanssa. Miku jäi nukkumaan huoneeseen ja lähdin viettämään heidän kanssaan iltaa. Hauskaa oli taas ja sunnuntaikin meni oikeastaan löysäillessa. Kävimme illalla vuokraamassa skootterit seuraaville päiville

 Maanantai aamulla heräsimme seitsemältä, otimme skootterit alle ja suuntasimme Mui Nea kohti. Alun sekoilujen jälkeen löysimme oikean tien ja oikeastaan ajoimme suoraa tietä eteenpäin noin neljä tuntia, kunnes skootterini pamahti rikki. Hetken siinä kiroiltiin tilannetta, kunnes löysimme huoltamon. Tunnin päästä skootteri oli taas kunnossa ja lompakko hieman kevyempi. Kai nää on tällaisia menoja mille ei oikein mitään voi. Saavuimme Mui Neen. Mui Ne on ainakin näin kesäisin erittäin hiljainen kohde. Huippu hotelleja on kyllä satoja, mutta asiakkaita on noin yksi per hotelli. Tästä syystä saimme aivan huikean huoneen neljän tähden hotellista kymmenen dollarin hintaan! Mukava välillä olla hienoissakin majoituksissa. Ajomatka Mui Neen kesti meiltä yhteensä yhdeksän tuntia kaikkien sekoilujen jälkeen. Perillä paljastui, että vahvasta pilvikerroksesta huolimatta olimme palaneet täysin käsistä ja hartioista. Siitä johtuen Mui Nessa vain makoilimme huoneessa ja hoidimme palovammoja. Ihan hyvä olla ihan rauhassa hetken, koska kohta pääsee taas liikkelle. Eilen matka jatkui takaisin Ho Chi Minh Cityyn. Ajoimme eri reittiä, ettei koko ajomatka olisi vain suoraa tietä. Rantatie osottautuikin erinomaiseksi valinnaksi. Tiellä oli uskomattomat maisemat ja kokoajan koskematonta rantaa vieressä.

 Vähän ennen Saigonia pääsimme tutustumaan paikalliseen poliisiratsiaan. Skootterin nopeusrajoitus on moottoriteillä 40km/h, mikä käytännössä tarkoittaa, että kaikki ajaa niin kovaa mitä skootteri kulkee. Me ajoimme noin kuuttakymppiä eli ihan asiallisista syistä meidät pysäytettiin. Näytimme ajokortit, jotka kelpasivat. Oikeasti Vietnamissa tarvitsee kansainvälisen ajokortin. Sen jälkeen alkoikin kusetus, ajokortteja emme saaneet takaisin, jonka jälkeen poliisi selosti meille vietnamiksi ison liudan liikenne rikkeitä. Kukaan poliiseista ei puhunut sanaakaan englantia, joka helpotti meidän asemaa suunnattomasti. Meille piirrettiin paperille, että ajoimme 75km/h, eli meillä olisi ollut noin 35 kilometriä tunnissa ylinopeutta, joka tarkoitti poliisin mukaan 2,5 miljoonan dongin sakkoja. Olin juuri kuluttanut viimeiset dongini bensaan, näytin poliiseille kiltisti tyhjää lompakkoa, josta he toki hermostuivat täysin. Tämän jälkeen taas kerran joku selitti meille kauan vietnamiksi jotain asiaa. Meidät laitettiin syrjään seisomaan, jonka aikana poliisit sakottivat Vietnamilaisia mopoilijoita. Hetken kuluttua yksi poliiseista tuli kuiskimaan korvaan jos meillä olisi antaa 200000 dongia. Näytin edelleen tyhjää lompakkoa ja ilmoitin, että ainoat rahat mitä minulla on mukana on pieni nipppu Thaimaan bahteja. Taas poliisi hermostui ja samalla he alkoivat varmaankin tajuamaan, että helppoa rahaa ei ole meiltä tulossa. Hetken kuluttua yksi poliiseista tuli ja piirsi nyt rahasummaksi paperille yhden miljoonan. Taas kävin läpi, että dongeja ei ole. Kiltti poliisi-setä repäisi tämän jälkeen ne muutamat Thaimaan rahat lompakostani ja heitti ajokorttimme maahan ja saimme näin poistua sakot maksaneena paikalta. Eli siis tässähän oli kyse ihan pelkästä poliisien lahjonnasta ja helposta rahasta heille. Kaikki Vietnamilaiset maksoivat 200000 dongia sakkoja, ja meiltä kysyttiin moninkertaista summaa tähän verrattuna. Kuitenkin tyhmää (ja tyhjää lompakkoa) esittämällä tästä tilanteesta päästiin suhteellisen helposti pois.



 Liikenne Vietnamissa on aika kaoottista. Saigonissa on varmaan enemmän skoottereita kuin ihmisiä. Pitää olla suht hereillä kokoajan. Välillä jotkut tekee sellaisia ratkaisuja, että niissä ei ole mitään järkeä ja vastaantulevien kaistalla on ihan normaalia painaa eteenpäin. Maantiellä kun ajaa, niin siellä voi tulla tiellä oikeastaan ihan mitä tahansa vastaan. Lehmät on aivan normaali näky keskellä tietä, koiria, pikkulapsia ja erilaisia eläimiä näkyy jatkuvasti ja kokoajan pitääkin olla hereillä. Kaiken kaikkiaan Vietnamissa on omasta mielestäni helppo ajaa. Menee vaan samalla asenteella kun Thaimaassa, eli rohkeasti vaan ja ei saa lähteä pelkäämään.



Mui Nen hotellista näköala!


Reissusuunnitelmista sen verran, että lauantaina on tarkoitus lentää täältä Hanoihin. Näin ollen skippaamme koko keski-Vietnamin, mutta rajallinen aika rajoittaa tekemisiämme. Hanoista jatkamme suht nopeasti Laosiin ja Luang Prapangiin. Vietämme Laosissa muutaman viikon ja siirrymme Koh Taolle Thaimaahan sukeltamaan. Sen jälkeen on vuorossa full moon-juhlat Phanganilla, jonka jälkeen jatko on vähän epäselvää. Alunperin piti mennä Myanmariin Elokuun ajaksi, mutta voi olla, että suunnitelma muuttuu Heinäkuun aikana.

-Kim Miettinen

2 kommenttia: