Next stop, Slovakia!

Moikka taas kaikille.

Mun viimenen kuukausi on kulunut Slovakiassa ja tarkemmin Trebisovin kaupungissa treenatessa joukkueen kanssa. Viimeisimmät uutiset oli äärimmäisen negatiivisia, joten tällä hetkellä eletään hieman epätietoisuudessa.

Viimeisin tekstini loppui siihen kun olin, junassa menossa Kosiceen. Siitä jatkoin matkaani vielä Trebisoviin, joka on Kosicesta noin 30 minuuttia autolla. Ensimmäinen kosketus kaupunkiin oli karu, odottelin juna-asemalla jonkun aikaa takseja. Niitä ei missään vaiheessa tullut. Siinä sitten joku avulias mies (varmaan kaupungin ainoa kuka puhuu englantia) tuli auttelemaan, ja soitti minulle taksin, kävi ilmi, että kaupungissa ei ole olemassa takseja, vaan ne pitää soittaa erikseen jostain varikolta paikanpäälle. Odottelin siinä vielä hetken hirveässä hiessä, koska Suomesta lähtiessäni olin pukenut farkut ja pitkän paidan päälle, johtuen arktisista olosuhteista. Ja Slovakiassa oli noin 28 celcius astetta lämmintä. Pääsin taksilla hallille, jossa joukkueella oli aamutreenit menossa. Taksikyyti kesti viisi minuuttia ja olin valmistautunut maksamaan suunnilleen kymmenen euroa. Noh, kuski pyysi kahta euroa ja hämmennyin totaalisesti halpaan hintaan. Aamutreenien jälkeen mentiin syömään lounas, ja sieltä suuntasimme hotellille. Tarkoitus oli siis asua hotellissa joukkueen kanssa koko kausi.

 Meidän treenihalli Trebisovissa

 Näin Slovakiassa kuivataan pelikamat

Sen jälkeen elämä onkin ollut yhtää treenaamista ja erilaisia testejä (terveys, kunto jne.) Slovakia on erittäin halpa maa asua. Verrattuna Suomeen kaikki on suunnilleen ilmaista täällä päin. Rahaa on suhteellisen vaikea saada kulutettua huomattavia summia ellei oikein kovasti yritä. Kelit olivat erittäin hyvät viime viikkoon asti, jolloin alkoi hieman viilentyä. Sitä ennen mentiin shortsit ja t-paita linjalla. Trebisovissa kaupunkina ei ole mitään nähtävää, eikä siellä ole myöskään mitään tekemistä. Joten kauheasti ei ylimääräisiä tapahtumia ole mahtunut poisluettuna viime viikko.

Paikallinen sairaala... Vähän pelotti mennä ottamaan tonne sydänfilmiä sun muuta

Viikko sitten tiistaina aamutreenien jälkeen meillä oli palaveri joukkueen johtohenkilökunnan kanssa. Palaverin aihe piti olla perjantaina 26.9 alkava sarja, ja muutenkin kaikki asiat mitkä olivat epäselviä. Joukkueen manageri ilmoitti palaverin alettua, että meidän joukkue ei pelaa ensikaudella ollenkaan. Ja, että meillä on hotelli varattuna vielä yhdeksi yöksi ja senjälkeen kaikki on omillaan. Noh, ei siinä mikään maailman paras fiilis ollut. Syitä emme oikein saaneet ollenkaan. Kuulemma joku sponsori lopetti leikin kesken. Siinä sitten tiistain ja keskiviikon aikana kaikki alkoivat pikkuhiljaa lähteä omiin suuntiinsa. Helppoahan se on jos asuu Tsekissä tai Slovakiassa, kuten melkein kaikki meidän joukkueesta. Mutta minulla, yhdellä Ruotsalaisella ja jenkillä oli kaikkein pahin tilanne. Siinä ihmeteltiin yksi yö ja seuraava päivä, kunnes löysimme itsemme Kosicesta ja jostain halvasta hostellista soittelemassa agenteille ja yrittämässä keksiä missä pelaisimme jo alkaneella kaudella.

 Kamat kasaan ja menoksi!

Suomalais-amerikkalaiset jäähyväiset

Kirjoitan viikon päästä lisää seikkailuista Kosicessa, Prahassa ja minne ikinä päädynkään.pelaamaan.

-Kim Miettinen