2015!

Nyt on taas saatu yksi vuosi päätökseen, ja ei voi kyllä valittaa! 2015 oli uskomaton vuosi kaiken kaikkiaan. Pelasin jääkiekkoa ja reissasin lähes koko vuoden. Uudet tuttavuudet olivat tervetulleita ja taas sai ruksata muutaman maan ja kohteen listalta pois. Ehdin myöskin pitkästä aikaa viettää joulua perheeni kanssa!

Ruotsi

Vietin siis Tammikuun Suomessa ja siirryin Helmikuun alussa Ruotsiin pelaamaan loppukaudeksi. Käytännössä pelasin siellä kuukauden verran, kunnes kausi olikin jo ohi. Siellä ei oikein mitään ihmeellistä tapahtunut ja palasin sen kuukauden jälkeen Suomeen.

Thaimaa

Maaliskuun alussa hengailimme Mikun kanssa Suomessa ja kelit olivat niin surkeat, joten ostimme lentoliput Thaimaahan kuukaudeksi. Saimme Jessen mukaan suunnitelmiin ja siellä vierähti reilut kolme viikkoa. Harrastimmekin siellä saarihyppelyä ja hauskaa riitti! Se olikin erittäin virkistävä kuukausi pois Suomesta. Kelit olivat loistavat ja kun koko sen ajan kun nautimme auringosta niin Suomessa satoi vettä, oli ratkaisu aivan oikea!

Koh Taon bungalowista!

Kaakkois-Aasia

Thaimaan reissun jälkeen vietin Suomessa kaksi kuukautta, jonka jälkeen oli tarkoitus Toukokuun viimeisenä päivänä lentää Bangkokin kautta Kambodzhaan, mutta ikävien tapahtumien vuoksi lykkäsin lähtöäni kahdella viikolla, joten en oikein ehtinyt olemaan Kambodzhassa kuin muutaman päivän, jonka aikana ehdin kuitenkin tutustua Angkor Watin muinaisiin temppeleihin! Sieltä jatkoimme matkaa Vietnamiin. Vietnamissa vierähti 15 päivää ja ylitimme rajan Laosiin kesä-heinäkuun vaihteessa. Laos oli näistä kolmesta maasta minun ehdoton suosikki!  Ihmiset olivat rennompia ja siellä oli kokoajan hyvä fiilis hengailla. Tässä hieman juttua Laosista. Laosin jälkeen palasimme taas kerran Thaimaaseen ja sinne etelän saarille. Koh Taolla aloitin sukeltamisen ja olihan se aivan uskomatonta puuhaa! Koh Taon jälkeen vietimme Phanganilla legendaariset Full Moon Partyt! Hauskaa oli ja juhlien jälkeen siirryimme lautta-bussi yhdistelmällä Bangkokiin. Bangkokissa kiipesimme vihdoin kuuluisan Ghost Towerin huipulle! Hyvä, että menimme, koska viimeisten huhujen mukaan huipulle ei enää pääse kiipeämään. Näkymät olivat aivan uskomattomat. Sieltä lensinkin jo Rooman kautta Suomeen ja jatkoin matkaa samantien Englantiin.

Angkor Wat

Laos, Luang Prabang ja Kuang Si vesiputoukset

Koh Taon bungalowin edustalta

Yksi koko reissun ehdottomista kohokohdista!

Englanti

Siirryin siis Englantiin ja Blackburniin pelaamaan Elokuun alussa ja täällä ollessani olen ehtinyt tekemään kaikenlaista jääkiekon ohella. Kausi on mennyt hyvin ja ollaan hävitty vain yksi ottelu tähän mennessä. Olen katsonut paljon jalkapalloa ja ehtinyt muutamaan otteeseen jopa Lontooseen ja Wembleylle asti. Tässä juttua Englannista. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä kaikkea uusi vuosi tuo tullessaan!

2015 

Maat joissa kävin: Suomi, Norja, Ruotsi, Hong Kong, Thaimaa, Saksa, Kambodzha, Vietnam, Laos, Intia, Italia, Englanti, Wales ja Skotlanti.
Lennoilla: Päiviä
Bussia: Viikkoja
Matkassa: Yhdeksän kuukautta!
Ja hauskaa riitti!

2016

2016 tulee olemaan erittäin mielenkiintoinen vuosi! Kesälle on jo suunnitelmia Amerikkaa kohti ja ikinä ei tiedä mitä jääkiekon kanssa tulee tapahtumaan. Varmaa on kuitenkin se, että pelaaminen jatkuu! Tietenkin reissaamisen aikataulut ovat hieman epävarmat vielä, mutta eiköhän kaikki selviä ajan mittaan!

-Kim Miettinen

Diving is awesome!

Moikka! Muutama viikko on taas vierähtänyt, ja tässä välissä kävimme taas kerran Koh taolla ja Koh Phanganilla. Tässä tekstissä tulee siis Koh Taon ajasta tekstiä ja seuraavassa Koh Phanganista.

Koh Taolla löysin itselleni uuden loistavan harrastuksen, sukelluksen! Saarelle menimme siis en takia, että kävisin siellä sukelluskurssin ja sukeltaisimme noin viikon ajan. Koh Tao on Thaimaan sukelluksen mekka, joten se oli meille luonnollinen valinta. Myöskin suomalainen Koh Tao Divers vaikutti asiaan. Miku kävi kurssin siellä muutama vuosi sitten ja hänellä jäi paikasta hyvät kokemukset, joten päädyin itse samaan sukellusyhtiöön.

Tulimme Taolle aamulla 18 päivä. Matkasimme yöbussi-lautta kombolla. Ja taas kerran sai ihmetellä asioiden järjestelyä täällä päin maailmaa. Meidät jätettiin Chumponiin joskus kolmen aikoihin ja kukaan ei sanonut sanaakaan mistään tulevasta kyydistä. Istuimme siinä jonkun kaupan edessä noin tunnin verran, jonka jälkeen meidät haettiin jonkunnäköisellä bussin/lava-auton yhdistelmällä satamaan. Satamassa olimme noin 4.30, ja laivan lähtöaika oli 7.00. Saavuimme Taolle ääärimmäisen väsyneinä noin yhdeksän aikoihin. Ja otimme tutusta hotellista suoraan kahdeksan yön majoituksen. Oman bungalovin sai 600 bahtin hintaan yö sisältäen uima-altaan. Tavaroiden levittelyn jälkeen suunnistimme Koh Tao Diversille neuvottelemaan sukellusten hinnoista. Olin päättänyt jo valmiiksi, että kun kerran menen johonkin viikoksi sukeltamaan, niin teen samantien mahdollisimman paljon kursseja pois alta. Varasin siis Open Water, Deep diving ja nitrox (rikastettu ilma) kurssit. Käytännössä näiden kurssien jälkeen voi sukeltaa missä päin maailmaa tahansa ongelmitta.

Kahtena ensimmäisenä päivänä oli tiedossa Open Water kurssi (kurssin jälkeen voi sukeltaa 18m asti). Ensimmäinen ''sukellus'' sisälsi harjoittelua (maskin pois ottamista vedessä jne.). Olin ainoa oppilas, joten harjoitusten suorittaminen nopeasti onnistui ongelmitta ja pääsin samantien sukeltamaan puolen tunnin sukelluksen. Tunnin laivalla hengailun jälkeen sukelsimme aluksi hieman matalampaan veteen. Suoritin pohjassa painojen ja liivin pois ottamisen ja takaisin laiton. Tämän jälkeen kaikki harjoitteet oli tehty ja sukelsimme 40 minuuttia. Seuraavana päivänä oli tiedossa kaksi sukellusta, näillä kerroilla ei ollut enää harjoiteltavaa muutamia satunnaisin maskin pois ottamisia ja regulaattorin etsintöjä lukuun ottamatta. Päääsin siis nauttimaan jo kunnon sukelluksista ja sukelsimmekin suht pitkiä sukelluksia. Näiden sukellusten jälkeen Open Water olikin jo valmis ja pääsin siirtymään uusien kurssien pariin. 

Juuri lähdössä pinnan alle.

Deep waterin ja nitroxin pystyy suorittamaan yhdistettynä (halvempi hinta nitrox kurssista). Joten luonnollisesti otimme sen paketin. Tiedossa oli yksi päivä teoriaa ja kaksi päivää sukelluksia. Saimme edellisenä iltana kirjat mukaan opiskeltaviksi. Voitte varmaan arvata miten se sujui... Aamulla menimme kuuntelemaan teoriaa paikanpäälle ja pääsimme pois noin kahdentoista aikoihin. Loppupäivä oli vapaata, joten suunnitelmissa oli ensin mennä Tanote Baylle hyppimään jättimäiseltä kiveltä veteen, ja sen jälkeen mennä snorklailemaan Shark Baylle missä on mahdollisuus nähdä haita!

Kiipesin ensimmäisen kerran kiven päälle (noin 10 metriä korkea) ja hetken ihmettelyn jälkeen hyppäsin veteen upouusi GoPro ranne-kiinnitys ranteessa. Jälkeenpäin voin todeta, että jatkossa ostan pelkästään aitoja GoPro kiinnityksiä! Samantien kun osuin veteen, tunsin ranteen kevenevän ja huomasin GoPron kadonneen. Kohdassa mihin hyppäsin oli noin seitsemän metriä syvää, joten ajattelin, että se löytyy suhteellisen helposti. Uin hakemaan snorklausvälineet ja aloitin kameran etsimisen. Samantien kävi ilmi, että juuri siinä kohdassa mihin kamera tippui, on paljon isoja koralleja. Voin sanoa, että paikoin oli usko koetuksella kun sukeltelin pohjaan lukemattomia kertoja. Kahden tunnin etsinnän jälkeen olin valmis miettimään jotain muita ratkaisuja. Menin rannalla oleviin sukellusyhtiöihin kyselemään jos voisin ostaa hupisukelluksen ja mennä divemasterin kanssa sukeltamaan ja etsimäään kameraa. Ikävä kyllä heillä ei ollut tarpeeksi henkilökuntaa siihen, joten jouduin palaamaan pettynein ajatuksin rannalle. Tässä vaiheessa luovuttaminen oli erittäin lähellä, koska videon katsottuanne voitte todeta millaisessa paikassa GoPro oli. Kuitenkin palasin vielä tekemään muutaman sukelluksen, ja kahden sukelluksen jälkeen löysin kuin löysinkin kameran korallien välissä olevasta raosta! Pelkäsin hieman laittaa käteni korallin sisään, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Käteni meni sisään koko käsivarren mitalla ja juuri ja juuri yletin nappaamaan kameran takaisin oikealla omistajalle!  Tämän jälkeen olin senverran puhki, että palasimme vain hotellillle makoilemaan altaalle. Hait jäivät tällä kertaa näkemättä! Seuraavana aamuna oli tiedossa ensimmäinen syvä sukellus. Deep Diving kurssilla ensimmäinen sukellus menee 24 metriin, toinen 30 metriin ja kaksi viimeistä 40 metriin. Meille tuli nitrot selkään kaikilla muilla paitsi kolmannella sukelluksella. Nitrox antaa siis lisää pohja-aikaa ja on turvallisempaa sukeltaa nitroxilla. Ensimmäinen sukellus oli ihan normaali eikä sielllä tehty mitäään ihmeellistä. Toinen oli erittäin mielenkiintoinen, koska menimme sukeltamaan HTMS Sattakut hylylle. Siellä piti navigoida kolmessakymmenessä metrissä hylyn ympäri ja johtaa muita. Asiaa vaikeutti se, että hylyn ympärillä vallitsi erittäin sakea termokliini (veden lämpötilan vaihtelu). Näkyvyys oli noin metri eteenpäin. Navigoin hylyn ympäri, vähän väliä tarkkailin onko divemaster ja Miku vielä perässäni. Sukellettuani ympäri käännyin katsomaan lisää ohjeita opettajaltamme. Häntä ja Mikua ei kuitenkaan näkynyt missään. Ilmeisesti he olivat kadottaneet minut lopussa ja olivat menneet termokliinin yläpuolelle katsomaan mistä kuplani tulevat. Muutaman minuutin odottelun jälkeen divemaster jo tulikin paikanpäälle ja jatkoimme matkaa hieman ylemmäs, missä oli Mikun vuoro navigoida hylyn ympäri. Loppusukellus meni ongelmitta ja tämän jälkeen päivä olikin pulkassa. Seuraavana päivänä menimme ensimmäisellä sukelluksella 40 metrin syvyyteen testaamaan iskeekö meihin typpinarkoosi, divemaster oli kirjoittanut yksinkertaisia kysymyksiä taululle, joihin vastasimme pohjassa. Kumpaankaan meistä typpinarkoosi ei vaikuttanut tuossa syvyydessä, ja vastasimme kaikkiin kysymyksiin oikein. Toinen sukellus oli jo ihan pelkästään hupisukellus, koska kaikki asiat oli käyty jo läpi. Sukelluksen jälkeen teimme vielä paperityöt ja valmistuimme täten syvään- ja nitrox sukellukseen. Nyt saan siis sukeltaa 40metrin syvyyteen asti.

Tanote Bay

Seuraavana päivänä otin vielä neljä hupisukellusta, koska halusin nähdä tiettyjä kohteita. Miku ei päässyt tällä kertaa mukaan, koska hänellä todettiin aamulla korvatulehdus. Ensimmäinen sukellus oli taas hylylle. toinen oli White Rockille, kolmas Shark Islandille ja viimeinen Kong Kongille. Näillä sukelluksilla olimme noin 50 minuuttia pinnan alla. Kaiken kaikkiaan sukelsin siis Koh taolla yhteensä 12 sukellusta ja tein kolme sukelluskurssia. Näillä määrillä sain käteeni Spesify diver kortin. Kaiken kaikkiaan sukellus on erittäin hauskaa puuhaa mitä suosittelen kaikille! Myöskin jos eksytte Koh Taolle suosittelen lämpimästi Koh Tao Diversia. Ryhmät ovat pieniä, joten opetuksen taso on hyvää. Laivalla saa myös kokoajan hedelmiä, teetä, kahvia ja keksiä. Minulla jäi pelkkää positiivista sanottavaa, ja aionkin joskus varmasti palata Taolle sukelluksen merkeissä.

Näkymä Tommys Resortin (meidän hotelli) kallioilta.

Viimeiset päivät Taolle menivät vain rentoutuessa ja Mikun korvatulehdusta parannellessa. Phanganille siirryimme 26 päivä. Tao on erittäin mukava saarii vain viettää aikaa ja hengallla. Saarella ei ole paljoa yöelämään ja kaikki tuntuvat sukeltavan kokoajan. Jos eksyt lähelle kannattaa ehdottomasti katsastaa meininki!

-Kim Miettinen

Lao Lao vai Beer Lao?

Laosin rajalle saavuimme joskus seitsemältä aamulla. Rajahommat sujuivat helposti ja jatkoimme matkaamme kohti UNESCON maailmanperintökohde Luang Prabangia. Vähän jäi epäselväksi miksi koko kaupunki on maailmanperintökohde, mutta kai se sitten on. Luang Prabangiin tulimme kahdeksalta illalla, ja pitkän matkan jälkeen oli mukava päästä samantien hostelliin ja makuulle. Illalla kävimme vain kiertämässä night markettia ja menimme suhteellisen ajoissa nukkumaan. Seuraava päivä oli pyhitetty rentoutumiselle ja ohjelmassa ei ollut yhtään mitään. Illalla vuokrasimme skootterin seuraavan päivän retkeä varten. Tiedossa oli reissu Kuang Si vesiputouksille. Kuang Si putoukset on siis Luang Prabangin suurin kohde missä kannattaa ehdottomasti käydä! Vesiputoukset ovat erittäin hienot ja uimaankin pääsee useilla altailla. Me koimme parhaaksi ideaksi mennä putouksen alkulähteille, joten kiipesimme ylös ja löysimme "do not enter" kylttien takaa parhaat altaat. Kuten kaikkialla Kaakkois-Aasiassa, Etelä-Korealaiset olivat vallanneet kaikki uimapaikat alhaalta, joten oli ihan hyvä, että pääsimme omaan rauhaan ylös. Putouksilla vierähti koko päivä ja tulimme takaisin kuuden aikoihin kaatosateessa ajellen. Täytin myös tuona päivänä 21, joten illalla menimme syömään hyvin. Mitään suurempia juhlimisia ei ollut tiedossa, koska Luang Prabang on rauhallinen kaupunki missä ei oikein tapahdu mitään. Kaupungin läheisyydessä on myös toiset vesiputoukset, mihin menimme kuudes päivä. Perillä odotti mukava yllätys. Ainakin saatiin nähdä miltä näyttää vesiputoukset ilman vettä. Lipunmyyjä kyllä kehui, että siellä on vettä tarpeeksi uimista varten.

Vasen alapeti kuvassa oli huoneeni kolmenkymmenen tunnin ajan

Putousten ensimmäinen '' suljettu'' allas

Tällaisia paratiisin omia uima-altaita oli kymmeniä!

Tad Saen vesiputous! Kyllähän tohon nyt voi mennä uimaan.

 Lähtö Vang Vieniin koitti seitsemäs päivä aamulla. Minibussi-matka kesti noin seitsemän tuntia (200km). Oli mielenkiintoista pysähdellä puolen tunnin välein jäähdyttämään bussia. Vang Vien on erittäin suosittu reppureissaajien kohde johtuen tuubaamisesta. Tuubaamisen ideana on vuokrata täytetty traktorin sisäkumi päivän ajaksi ja kellua jokea pitkin baarista toiseen ja juhlia täysillä. Tänne jämähdin viikon ajaksi, ja sieltä ei ole oikein kuvamateriaalia olemassa, koska en uskaltanut ottaa kameraa mukaan joelle. Mutta sen voin luvata, että hauskaa oli! Miku lähti Vientianeen muutama päivä minua aiemmin, joten hengailin muutaman britin kanssa loppuajan. Viikko Vang Vienissä verotti lukuisien haavojen jalassa, tulehtuneen nilkan ja kurkkukivun verran. Siltikin ehdottomasti haluan uudestaan Vang Vieniim joskus lähivuosina! Kävimme myös Blue Lagoonilla, joka ei kylläkään ole laguuni vaan joki, ja siellä olevssa isossa luolassa. Luolaan suositellaan otettavan mukaan päälamppuja, mutta luulimme, että muutama kännykän taskulamppu riittää. Eihän se tietenkään riittänyt ja luolan perälle päästyämme toisesta loppui vielä akku. Sitten sooloilimme pilkkopimeässä luolassa yhden taskulampun kanssa. Voin sanoa, että se ei riitä neljälle pojalle. Vang Vienistä lähdin Vientianeen 13. päivä. Taskuun jäi huikeita kokemuksia ja lukuisia uusia tuttavuuksia.

Blue Lagoon

 Vientianessa tapasin Mikun ja menimme dormiin pariksi yöksi. Sieltä lensimme Bangkokkiin 15. päivä. Vientiane on varmastikkin tylsin pääkaupunki missä olen ikinä ollut. Siellä tuntui, että kaksi päivää on jo liikaa, koska siellä ei yksinkertaisesti ole mitään tekemistä. Se onkin monelle pakollinen stoppi matkalla pohjois- tai etelä-Laosiin. 

Tällä hetkellä olemme siis Koh Taolla sukeltamassa. Siitä lisää seuraavassa tekstissä.

-Kim Miettinen

Koh Tao

Koh Taon voi tiivistää yhteen sanaan, sukellus. Toki saarella on paljon muutakin tekemistä, mutta tuntuu, että joka ikinen länsimaalainen täällä on sukeltamassa. Me emme tällä kertaa ehtineet sukeltaa. Osaltaan asiaan vaikutti myös tämän matkan pieni budjetti. Kesällä olemme varmaankin tulossa takaisin Koh Taolle, jotta saisin tehtyä sukellukortin. Miksi Koh Tao? Siksi, että täällä on halvat hinnat ja saa opetusta suomeksi. Koh Taolla on toki myös huimaavat merenalaiset näköalat. Tästä saaresta olen aiemmin kuullut, että se olisi vielä hiukan vähemmän turistisoitunut kuin Samui tai Phangan. Silti täällä vaikuttaisi olevan ihan saman verran menoa ja meininkiä kuin naapurisaarillakin, toki hieman pienemmässä mittakaavassa. Myöskin high season vaikuttaa toki tilanteeseen. Hinnat ovat reilusti kovemmat kuin kaksi vuotta sitten Thaimaan viime reissullani. Virkistävä asia Taolla on, että täällä kukaan ei tule nykimään hihasta tai huutamaan korvaan ja yrittämään myymään jotain. Sekin tulee varmasti muuttumaan vuosien kuluessa.

Me olemme täällä ollessamme snorkailleet paljon, ja chillailleet sitäkin enemmän. Sunnuntaina kävimme aamulenkillä, jossa päädyimme yhdelle saaren näköalapaikoista. Sieltä muutamaa ylä- ja alamäkeä (ja hikipisaraa) myöhemmin selvisimme takaisin hotellille ja suoraan altaalle makoilemaan. Hetken kuluttua siirryimme rannalle, ja siellä oikeastaan meni koko loppupäivä. Kelit ovat olleet aivan uskomattomat. Joka päivä on vähintään +30 astetta ja aurinko paistaa. Ruoka on myöskin ollut erittäin hyvää kaikissa paikoissa, missä olemme käyneet syömässä. Maanantaina heräsimme ensimmäisen kerran taas seitsemältä, katsoimme molemmat toisiamme ja nyökkäsimme sisäisesti hyväksynnään merkeissä, suljimme silmämme ja heräsimme lopulta joskus yhden jälkeen päivällä. Tilanteen tajuttuamme suunnistimme kauhealla kiireellä vuokraamaan minulle snorkkeli-varusteet ja jatkoimme suoraan mereen. Siellä vierähtikin koko päivä. Illalla kävimme syömässä ja hetken kortin lätkimisen jälkeen nukahdimme suht. ajoissa. Eilen matkaseurueeseen liittyi mukaan Jesse, joka ei voinut olla aivan alusta asti mukana työn takia. Jessen laiva saapui satamaan puoli kolme. Me tietenkin olimme sooloilleet viidakossa koko aamupäivän ja myöhästyimme siitä noin 45 minuuttia. Aamulla siis lähdimme Mikun kanssa saaren toiselle puolelle tavoitteena löytää toinen näköalapaikka. Varusteisiin kuului muutama pullo vettä, sortsit ja ''flip flopit''.. Kahden tunnin kävelyn jälkeen tuli kyltti, joka kertoi matkaa olevan jäljellä vielä kaksi kilometriä. Asiaa ei missään nimessä parantanut se fakta, että olimme varmastikkin Koh Taon ainoat ihmiset, ketkä olivat kävellen liikkeellä. Skootterit huristelivat oikealta ja vasemmalta ohi. Siinä vaiheessa kun yksi lava-auto kyydissään apina, joka rentoutui lavalla ja hymyili meille omahyväisesti, jätimme leikin kesken. Kävelimme kaksi tuntia takaisin ja jatkoimme suoraan satamaan Jessen luokse.

Jesse saapui Koh taolle!

Tänään vuokrasimme kajakit heti aamusta ja suuntasimme Nang Yuanin saarelle Koh Taon viereen. Suunnitelmana oli meloa koko saaren ympäri. Ensimmäisen kymmenen minuutin ja muutaman sadan metrin jälkeen aloimme miettimään, että se idea ei varmastikkaan ihan selkeissä ajatuksissa tullut. Tyydyimme siis melomaan Nang Yuanille, jossa oli enemmän kuin tarpeeksi työtä. Snorklailimme saarella ja kävimme näköalapaikalla, jonka jälkeen oli uuvuttavan paluumatkan aika. Nang Yuan on todellakin paikka missä jokaisen Thaimaan matkalaisen kuuluisi käydä! Siellä on käytännössä kaksi saarta, joita yhdistää ohut hiekkakaistale. Siitä näkeekin usein kuvia, kun puhutaan Thaimaan hienoimmista maisemista. Selvisimme kuin selvisimmekin takaisin Saireen beachille, Taolle, jossa kävimme palauttamassa kajakit (olkapäät suhteellisen hellinä). Sen jälkeen siirryimme rannan toiseen päätyyn snorklailemaan. Auringon jo laskiessa palasimme lopulta omalle bungalowillemme, missä paljastui klassiset punaiset jäljet ihossa. Eihän me tietenkään voitu olla ulkomailla ilman, että olisimme polttaneet itseämme kertaakaan.

Nang Yuan

Huomenna on aika matkustaa aamulla Koh phanganille, jossa olisi tarkoitus mennä ainakin wipeouttiin, kierrellä saarta skootterillla ja osallistua Half Moon partyihin. Kirjoittelen siis sieltä lisää seuraavaksi!

-Kim Miettinen