Zanzibar Dreaming

Tanzania

(English at the bottom)

Tansanian reissu oli siis edessä kesällä, en sitä oikeastaan suunnitellut millään tavalla. Ostin lentoliput Heinäkuun 24 päivä, ja lensin 25 päivä aikaisin aamulla Amsterdamin kautta Tansaniaan Kilimanjaron lentokentälle. Sieltä pääsin jonkun Norjalaisen kyydissä Moshin kaupunkiin Kilimanjaron juurelle ja menin hostelliin muutamaksi päiväksi. 26 päivä kävin neuvottelemassa Kilimanjaron vaelluksen, ja 27 päivä aamulla olin jo kiipeämässä vuorta. Siitä kerron erikseen seuraavassa postauksessa.

Moshi

Moshi on siis pieni kaupunki Kilimanjaron juurella, ja sieltä lähtee pääosin kaikki Kilimanjaron vaellusreissut. Vietin siellä kaksi päivää ennen Kilimanjaroa, ja sen jälkeen viivyin myöskin päivän Moshissa. Siellä ei ole oikein muuta tekemistä paitsi neuvotella safari- ja kiipeilyreissuja. Otin Moshista bussin Tansanian pääkaupunkiin Dar Es Salaamiin.

Dar Es Salaam

Bussimatka Moshista Dar Es Salaamiin kesti noin 8 tuntia. Pysähdyimme matkalla kerran ja se maksoi noin 10 euroa. Bussi oli hyvässä kunnossa ja matkassa ei muutenkaan ollut mitään valittamista. Saavuimme Dar Es Salaamin laitamille pimeän tulon aikoihin, josta otimme paikallisen tuk tukin hotellille kiipeilykaverini kanssa. Olimme varanneet sieltä huoneen yöksi. Aamulla oli tarkoitus suunnata lautalla Zanzibarille. Kävimme katsomassa vähän yöelämää ja päädyimme paikalliselle karaoke-klubille. Matkalla sinne tuli taas eteen perinteinen taksikuski, joka yritti huijata ''turisteilta'' rahaa. Olin kuitenkin hereillä ja päädyimme saamaan ilmaisen kyydin taksikuskin lähdettyä vihaisena pois paikalta. Karaokessa oli aika hurja meno ja äkkiä kävi ilmi, että paikalliset todellakin osaavat bilettää. Sieltä vielä menimme yhden yökerhon kautta takaisin nukkumaan. Aamulla menin ostamaan lippua lautalle joka lähtisi klo.12, mutta se oli loppuunmyyty. Sain kuitenkin liput johonkin ylimääräiseen lauttaan ja selvisin Zanzibarille neljän aikoihin.

   Dar Es Salaam ei vakuuttanut minua oikein millään tavalla. Kaupunki on aika mitään sanomaton. Toki keskutan ulkopuolelta löytyy rantoja jne. Mutta niille en ikävä kyllä päässyt käymään. Vinkkinä matkailijoille, että kaupungista on vaikea löytää illalla alkoholia tavallisista kaupoista, valloillaan olevan Islamin uskon takia. Joten jos juhliminen kiinnostaa niin varaudu aikaisin.

Zanzibar!

Zanzibarilla pääsin taas kunnolla reissaamisen makuun! Saavuin Stone Towniin, joka on myös saaren pääkaupunki, lautalla. Ja olin varannut yhden yön hostellista ihan vain suunnitelmien puuttumisen takia. Tiedossa oli seuraavana päivänä saaren pohjoisessa kärjessä olevalla rannalla olevista ''Täyden kuun juhlista''. Joten sinne oli suunnattava. Kuitenkin tiedossa oli vielä majoituksen löytäminen Nungwin rannalta, jossa juhlat siis sijaitsevat. Stone Townin hostellissa tapasin kanadalaisen reissailijan, joka oli tekemässä vapaaehtoistyötä Tansaniassa. Hän oli käymässä Zanzibarilla juhlien takia, ja suunnittelimmekin hänen kanssaan reissun Nungwille. Varasimme hostellin ja hengailimme Stone Townissa sen illan ja seuraavana aamuna suuntasimme Nungwin hostelliin. 

   Saavuimme hostelliin ja hostellin isäntä osoittautui aivan huikeaksi tyypiksi. Saimme aina ilmaisen kyydin kauppaan/rannalle/ihan mihin vaan. Aamupala oli ilmainen ja hän teki kaikkensa hostellin vieraiden eteen. Illalla oli tiedossa juhlat ja koko hostelli oli tottakai suuntaamassa sinne. Bileet järjestetään Kendwa Rocks hotellilla ja paikka tuntui siltä, että koko saari oli paikanpäällä. Aivan uskomattomien juhlien jälkeen selvisimme aamulla takaisin hostellille. Ja siitä jatkoimme suoraan rannalla makoilemaan. Hostellin asukkaat osoittautuivat kaikki hyviksi tyypeiksi ja kaikki päätyivät loppujen lopuksi viettämään siellä useamman päivän mitä olivat suunnitelleet. Minulla oli suunnitelmissa viettää Nungwissa kolme päivää, mutta päädyin loppujen lopuksi hengailemaan siellä viikon verran, koska koko viikko siellä oli niin hauskaa aikaa. Hostellin omistajaa kutsuttiin Crazy Maniksi. Ja viikon jälkeen kun olin lähdössä niin hän lupasi, että voin jäädä ilmaiseksi niin kauaksi aikaa kun haluan. 

   Nungwista lähdimme haikein mielin uusien ystävieni kanssa Kiwengwan rannalle yhdeksi yöksi. Calvin (Tansania) ja Emilio (Kolumbia), keihin tutustuin Nungwissa, olivat varanneet sieltä majoituksen ja he kutsuivat minut mukaan. Menin tietenkin ja mukaan tarttui vielä Sveitsiläinen Nanette. Kiwengwassa oli oikeastaan matkan ainoa kunnon hotelli ja nautimmekin siitä täysin siemauksin. Kunnia myös hotellin omistajille, jotka antoivat meidän nukkua nelistään kahden hengen huoneessa.

   Seuraavana päivänä Calvinin ja Emilion oli aika suunnata takaisin Tansanian mantereelle, joten otimme taksin Stone Towniin ja menimme ostamaan heille lippuja lauttaan. Ikävä kyllä kaikki lautat olivat loppuunmyytyjä, joten päädyimme ostamaan heille lennot Dar Es Salaamiin. lentäminen oli itseasiassa halvempaa, joten heillä kävi hyvä tuuri sen suhteen. Menimme sen jälkeen Naneten kanssa yöksi hostelliin ja päädyimme käymään vähän Stone Townin yössä.  Stone Town on erittäin mielenkiintoinen ja kaunis kaupunki, joka on tehty kokonaan kivestä. Kaupungilla kävellessä tulee mieleen Pirates Of The Caribbeanin kaupungit. Linnan muurit on kokonaan mustan ruudin peitossa ja sen sisällä oleville kaduille eksyy uskomattoman helposti. Hostellimme oli muun muassa Freddie Mercuryn synnyintaloa vastapäätä. 

   Suuntasimme seuraavaksi Naneten kanssa Jambianiin, joka oli matkani viimeinen kohde. Jambiani on erittäin hieno ranta, jossa on tosin erittäin suuri vuorovesi. Ranta on valloillaan purjelautailijoita. Harmittaa etten ehtinyt kokeilla. Se näytti erittäin mukavalta puuhalta. majoituimme rannalla olevassa hostellissa, jossa oli tietenkin erittäin rento meininki. Vietimme siellä kolme päivää ja tapasimme myös Nungwin hostellin porukkaa, joten aika kului taas erittäin nopeasti. Kolmen päivän jälkeen oli aika suunnata takaisin Dar Es Salaamiin.

 House of wonders and Stone Town castle

 Nungwi Full Moon Party

 Calvin and Crazy Man!

Zanzibar dreaming

Zanzibar oli aivan erilainen kohde mihin olin tottunut edellisillä reissuillani. Tämä oli myös ensimmäinen reissu minkä tein yksin, joten sen takia varmastikkin tutustuin enemmän uusiin ihmisiin. Yksin reissaaminen oli oikeastaan tosi mielenkiintoista ja varmasti tulevaisuudessa tulen lähtemään yksin reissuun uudestaan. Olen ennen ollut saarilla reissaamassa Thaimaassa ja Indonesiassa ja Zanzibarilla oli jotenkin erilainen fiilis. Saarella ei ollut niin ruuhkaista ja se on ehkä tarkoitettu enemmän pakettimatkoille kuin reppureissaukseen. Kuitenkin vietin siellä mukavat pari viikkoa ja lensin haikein mielein kotiin. Afrikka kuitenkin valloitti sydämeni ja sinne on suunnattava uudelleen heti kun siihen riittää aikaa!

 Jambiani beach life!

 Stone Town

 Crazy house people!

 Crazy house people!

ps. Kuvia en oikein onnistunut ottamaan kun Zanzibarilta, joten niitä on vähän heikosti tässä postauksessa.

English lesson

I went to Tanzania to climb Kilimanjaro on July 2017. This blog post is about everything else than Kilimanjaro, because that is up on my next post. So here I am talking about going to Zanzibar mostly and other parts of Tanzania.  

I flew to Kilimanjaro airport and spend couple days at Moshi before climbing the mountain. After Kili, I came back to Moshi for a night and took a bus to Dar Es Salaam. I did not really find Dar for a sweet spot to stay so I went to check nightlife and next morning I took a ferry to Stone Town in Zanzibar. Stone Town is really cool town where time seems to have stopped on those pirate years. Whole town looks like it was just yesterday under a pirate invasion. I spent there one night and went to hostel at Nungwi. There was a full moon party which was amazing time for me! We had a great group of people in our hostel and everybody ended up staying for a week instead of couple days. I made loads of new friends and I started to see perks of travelling alone. 

  After Nungwi I went to beach called Kiwengwa with Calvin, Emilio and Nanette who I met at Nungwi. We spend there a night at nice hotel and next day we went back to Stone Town to say goodbye to Calvin and Emilio. Me and Nanette stayed a night at Stone Town and we went to party a bit before heading to Jambiani beach for a few days before it was my time to go home. Luckily we met some people who were in same hostel with us at Nungwi so we had a great time with them and then was my time to fly back to Finland.

I really enjoyed travelling alone as this was my first time doing it. I met so many new people and I fell in love with Africa. I definitely need to go back some day.. hopefully soon! Just a shame that there is so many places to visit and such a little time...

-Kim Miettinen

    

Summer 2017

  Moikka! 

(English version at the bottom)

Blogin viime päivityksestä on taas vierähtänyt enemmän kuin tarpeeksi aikaa. Jotenkin on vaikea saada itseä motivoiduksi kirjoittamaan reissuista, vaikka tarinoita kyllä riittää...

Tässä tekstissä kirjoitan kesän kuulumisista ja puran seuraavissa teksteissä Tansanian ja Kilimanjaron kertomukset omiin juttuihin. Ajattelin myös alkaa kirjoittamaan Englanniksi pieniä tiivistyksiä aina juttujen lopuksi. Kuitenkin osa blogini kävijöistä tulee ulkomailta, joten se vähän helpottaa heidänkin lukemista, ettei tarvitse katsella pelkkiä  kuvia.

Loppukausi 2016/17 ja kesän alku.

Voitettiin viime kauden lopussa kaikki mahdollinen, eli tripla (runkosarja, cup ja play offit) tuli kotiin. Lensin siitä aika äkkiä Suomeen ja Suomessa oikeastaan kaikki aika meni kiipeily-salilla ja golffatessa. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kesä, milloin pelasin kunnolla golffia. Kierroksia tuli varmaankin reilusti päälle 50 koko kesän aikana. Tasoitus laski sinne 15 pintaan. Hurahdin myös kiipeilyn maailmaan ja kävin Touko-Kesäkuussa kiipeilemässä paljon Salmisaaren kiipeily-salilla. Varsinkin boulderointi maistui ja siinä kehitystä tapahtuikin aika nopeasti. Kesäksi minulla oli oikeastaan suunnitelmissa matka Tansaniaan kiipeämään Kilimanjaro. Ja teimme myös kahden viikon mittaisen roadtripin Suomessa Mikun ja Akin kanssa. 

Roadtrip

Mikulla oli lomaa koko Heinäkuu, joten päätimme lähteä kiertämään Suomea ja pelaamaan golffia eri kaupungeissa.  Akilla oli myös lomaa, joten hän lähti mukaan reissuun. Lähdimme matkaan kolmas Heinäkuuta ja ensimmäinen etappi oli Revontuli Golf, jonka läheisyydessä Mikun isovanhemmilla on mökki, johon majoituimme. Revontulesta jäi käteen oma henkilökohtainen ennätys ja sieltä jatkoimme matkaa Kuopioon sukulaisteni mökille. Oli kiva päästä pitkästä aikaa käymään Kuopiossa ja näkemään tuttuja. Vietimme hauskan illan mökillä ja lähdimme seuraavana päivänä ajamaan kohti Torniota. Torniossa odotti erittäin eksoottisen näköinen golf-kenttä, mikä sijaitsee Tornionjoen suistossa. Kentän erikoisuuksiin kuuluu se, että siellä pelataan kahden maan, Suomen ja Ruotsin puolella. Nukuimme yön Torniossa ja pelasimme aamulla kierroksen, josta lähdimme ajamaan Seinäjoelle. Seinäjoella vietimme myös yhden yön ja aamulla suuntasimme Power Parkkiin ajamaan kartingia ja käymään huvipuistossa. Sieltä sitten ajoimme illalla Tampereelle viettämään minun syntymäpäiviä viikonlopun ajaksi. Käytiin Tampereella juhlimassa, ja lauantaina myös pelaamas Lakeside Golfissa kierros. Tampereelta sitten menimme Mikun mökille vielä neljäksi päiväksi hengailemaan ja käytiin pelaamassa myös Kanava Golfissa.

 Revontuli Golf

 Nordcenter

 Kuopion mökillä/ Lake house at Kuopio

Tornio Golf putti Ruotsista Suomeen ja sisään/ Putting from Sweden to Finland 

Loppukesä/alkukausi

Suomen kiertueen jälkeen lähdin aika äkkiä Tansaniaan, ja kun tulin sieltä takaisin niin vietin Ruotsissa muutaman viikon lätkää pelaamassa, jonka jälkeen olin Suomessa vielä kuukauden verran ja allekirjoitin sopimuksen Telford Tigersiin Englannissa. Olin siellä melkein kaksi kuukautta, jonka jälkeen vaihdoin joukkuetta takaisin kahden vuoden takaiseen joukkueeseeni Blackburn Hawksiin. Täällä on nyt kuukausi vierähtänyt ja kohta suuntaankin Suomeen jouluksi. Suomessa ehdin olemaan viisi päivää ja sitten palaan Blackburniin. Ensi vuodelle on tietenkin taas suunnitelmia joka suuntaan, mutta niistä myöhemmin.

 Tukholman vanha kaupunki/ Stockholm old town

 Turistioppaana Djurgårdenissa/ Touring around Djurgården in Stockholm

 Laivareissu Tukholmaan/ On a cruise to Stockholm

Telford Tigersin väreissä/ Playing for the Tigers

Some other language going on here

I had a great summer and because I have some traffic from other countries I am starting to write these texts in English as well. They are not gonna be exact same than Finnish, just like a fast version of it. 

Last season was great for me and we won triple with Sharks. So basically we won everything possible. After that I flew back home to Finland and I pretty much spent start of the summer climbing and playing golf. There is a great climbing gym in Salmisaari, Helsinki, and I really started to like it for overall conditioning.

In July I did a two week road trip all over Finland with my two buddies. Driving around playing golf all over the place. I also had time to see some relatives and visit their lake houses after a long long time, which I really enjoyed! After road trip I hang out couple weeks and flew to Tanzania to climb Kilimanjaro (more in coming posts). When I came back from there I went to play hockey for couple weeks in Stockholm and after that I still spent like a month deciding where I was gonna go play hockey for this season. I signed a contract with Telford Tigers in England and after playing there for almost a two months I switched teams and now I am back in Blackburn playing for Hawks where I spent my 15/16 season as well. I am gonna fly to Finland on 24th where I´ll spent 5 days and then I need to come back here for hockey. I am gonna write more about my plans for next year in future posts and I will also try to activate myself to write more for this blog. Hope you enjoyed this little English version and hope you will come back for more posts in future!  

-Kim Miettinen

Mount Rinjanin valloitus!

Meillä ei ollut suunnitelmissa kiivetä Mount Rinjanille kesällä. Päädyimme siihen kuitenkin, kun kuulimme parilta ruotsalaiselta, että he ovat aikeissa kiivetä Rinjanin. Aloimme tutkimaan sitä Balilla, ja aika äkkiä tuli selväksi, että sinne on päästävä!

Rinjani on siis aktiivinen tulivuori Lombokin saarella Indonesiassa. Se on 3726 metriä korkea ja käytännössä koko Lombokin saari on sen ympärillä. Se on erittäin suosittu turistikohde ja saarelta löytää lukuisia eri firmoja, jotka tarjoavat vaelluksia huipulle. Kannattaa vertailla ja kysellä ympäriinsä, jos varaa vaelluksen vasta Lombokilla, koska vaellusten taso vaihtelee huomattavasti. Meillä oli ns. all inclusive sisältäen kaikki ruuat ja veden, teltan, makuupussit jne. Meille kuului pakettiin myös takki ja housut huiputusta varten mitä muilla ei ryhmässämme ollut. Rinjanin huiputtamiseen ei tarvitse mitään kokemusta vuorilta, vaan hyvä kunto ja kova asenne takaavat huiputuksen! Normaalisti vaellukseen menee kolme päivää, joista ensimmäisenä päivänä noustaan tulivuorella sijaitsevan kraaterin reunalle perusleiriin, toisena päivänä huiputetaan ja vaelletaan kraaterin toiselle puolelle ja kolmantena päivänä vaelletaan alas vuorelta. Toki kaikkia mahdollisia eri variaatiota löytää ja niitä voi itsekkin neuvotella. Kolme päivää tuntui meille ihan sopivalta tahdilta, monet ryhmässämme sanoivat, että se oli rankinta mitä he ovat koskaan tehneet, mutta omasta mielestä se ei tuntunut mitenkään erikoisen rankalta. Vaelluksen ostimme Lombokin Kutalta hintaan 130 euroa sisältäen kuljetuksen vuoren juurelle, siellä yhden yön majoitus ja vaelluksen jälkeen kyyti satamaan.

Näkymä perusleiristä

Day 1

Heräsimme aikaisin aamupalalle majapaikassamme ja lähdimme noin seitsemän aikoihin ajamaan vaelluksen aloituspaikalle. Oppaamme kävi maksamassa vaellusluvat ja 11 henkinen ryhmämme lähti seuraamaan opasta vaellusreitille. Ryhmämme kantajat olivat lähteneet jo aiemmin hoitamaan ruokaa taukopaikoille. Kantajille annan kyllä kaiken kunnian! Monella heistä ei ollut edes kenkiä ja he hyppelevät vuorella ja käytännössä juoksevat vuorta ylös ja alas. Vaelsimme muutaman tunnin ja pysähdyimme syömään hyvän aterian kanapastaa. Siitä jatkoimme taas muutaman tunnin kerralla pitäen taukoja ja pysähdyimme kerran pidemmäksi aikaa ruokatauolle. Jossain vaiheessa päivää ryhmämme alkoi jakautua ns. nopeisiin ja hitaisiin. Meidän ryhmässämme jatkoivat muutama hollantilainen futari, opas ja me kaksi. Ensimmäisenä päivänä vaelluspolku oli aivan tukossa turistien paljouden takia. Välillä ärsytti aika paljon isot ryhmät Kiinasta ja Koreasta, jotka etenivät erittäin hitaasti blokaten koko polun. Puolet päivästä oli ns. helppoa vaellusta loivaan ylämäkeen, mutta toinen osa päivästä oli erittäin raskasta jyrkkää ylämäkeä. Tässä vaiheessa kävi välillä mielessä, että jos siitä liukastuu niin pääsee aika reippaasti alaspäin ja varmasti rikkoo paikkoja. Pääsimme kuitenkin ilman haavereita perusleiriin kraaterin reunalle (2600m) noin viiden aikoihin illalla. Ostimme Antonin kanssa erittäin kalliit oluet ja suunnistimme teltoille, jotka olivatkin jo pystyssä meitä varten ihan hyvällä paikalla. Perusleiri oli aivan täynnä roskia, eli vuorella ei siis ole minkäänlaista järjestelyä roskia varten. Kannattaa valita sellainen operaattori, jotka keräävät roskat mukanaan ja tuovat alas asti. Roskaaminen on siis suuri ongelma Rinjanilla ja sitä ei oikein voi sanoin kuvailla missä jamassa vuori paikoittain on. Otimme muutamat kuvat ja menimme aikaisin nukkumaan mielessämme aikainen aamuherätys seuraavan päivän huiputusta varten. Ensimmäinen päivä oli itselleni erittäin raskas. Johtuen varmaan siitä, että mennyt kuukausi enne Rinjania oli mennyt juhliessa ja surffatessa, joten paljon treeniä jaloille ei ollut tullut.

Huipulla!

Day 2

Aamuyöllä heräsimme yhdeltä kevyelle aamupalalle ja puoli kahden aikaan suuntasimme kohti huippua! Opas sanoi, että jos lähdemme siihen aikaan niin olisimme aamulla auringonnousun aikaan huipulla. Aamuyöllä kävi myös ilmi, että hollantilainen äiti- tytär kaksikko oli luovuttanut leikin kesken. He olivat saapuneet kraaterin reunalle edellisenä iltanan joskus kahdeksan aikoihin, ja he olivat päättäneet olla yrittämättä huipulle. Minä ja Anton lähdimme puoli tuntia muun ryhmämme jäljessä huiputtamaan, koska halusimme makoilla teltassa vähän pidempään. Yön pimeydessä näkyi vaan loputon valojana kaikkien otsalampuista ja lähdimme ohittelemaan tasaisella tahdilla hitaampia. Jotkut ryhmät olivat ilmeisesti lähteneet huiputtamaan jo puolen yön aikaan ja osa olikin jo aika korkealla. Yön edetessä saavutimme aika nopeasti oman ryhmämme ja painoimme ohi, koska emme halunneet huilata niin paljon. Huipulle menevä reitti on irtosoraa ja siinä onkin erittäin raskasta edetä. Käytännössä aina kun ottaa kaksi askelta eteenpäin niin liukuu yhden alaspäin. Se näytti vievän kokonaan ihmisten voimat. Olosuhteet olivat muutenkin erittäin raskaat, tuuli oli tosi voimakasta ja lämpötila pakkasella. Loppujen lopuksi saavuimme huipulle puolitoista tuntia ennen auringonnousua. Olimme huipulla viides ja kuudes, joten paljon enenmmänkin olisi voinut nukkua. Jouduimme tosiaan odottamaan huipulla auringonnousua ja meillä oli molemmilla sortsit jalassa. Tottakai jäädyimme täysin ja vihdoin kuudelta aamulla aurinko alkoi pikkuhiljaa nousta kun me hytisimme jo erittäin kylmissämme. Huipulta aukesi kuitenkin aivan uskomattomat näkymät ja joka ikinen askel oli täysin sen arvoista!

Lähdimme huipulta alaspäin heti, hetken nautittuamme näkymistä ja pakollisten kuvien ottamisten jälkeen. Lämpötila alkoi kuitenkin nousta nopeasti auringon nopean nousun ansiosta ja äkkiä olimme jo unohtaneet äskeisen kylmän olotilan. Laskeuduimme nopeasti takaisin perusleiriin ja oppaamme tuli vastaan vähän ennen huippua ja hän päätti kääntyä takaisin meidän kanssamme. Olimme siellä kahdeksan aikoihin aamulla, joka takasi meille muutaman tunnin päiväunet muiden ryhmäläistemme vielä kiivetessä huipulle. Meidät herätettiin kahdentoista aikoihin lounaalle ja odotimme vielä hetken viimeisiä ryhmäläisiä takaisin huipulta ja lähdimme suunnistamaan kraaterijärvelle (2000m). Järvelle vaellus oli vaarallisen oloista maastoa, joka oli käytännössä pelkkää jyrkkää laskeutumista kivistä seinämää pitkin. Hirvittää miettiä miten monta ihmistä siellä on loukkaantunut ja miten heidät saadaan alas sieltä, koska sinne ei pääse mitenkään muuten kun kävellen. Järvelle päästyämme jäimme odottamaan muuta ryhmäämme. Osa heistä tuntui olevan jo aika heikossa kunnossa aikaisen herätyksen ja pitkän päivän takia. Järvellä olimme joskus neljän aikoihin iltapäivällä, joten vaellusta oli kertynyt jo 16 tuntia tai enemmän osalle. Perustimme leirin sinne, koska olimme päivällä sopineet oppaamme kanssa, että nukumma järvellä ja jatkamme aamulla matkaa kraaterin toiselle reunalle ja alas. Päätöstämme helpotti järven lähellä sijaitsevat kuumat lähteet, jossa vietimmekin pitkän aikaa palautellen kroppaa. Söimme illalla ja menimme taas aikaisin nukkumaan. Toinen päivä oli jo minulle aika helppo. Tuntui, että lihakset sopeutuivat ylöspäin kiipeämiseen nopeasti, joka helpotti reissua suuresti.

Kuumilla lähteillä hengailua

Day 3

Heräsimme viimeiseen päivään puoli neljältä aamuyöllä ja ryhmämme lähti taas samantien aamupalan jälkeen liikkeelle. Me jäimme taas tapamme mukaan hengailemaan telttaan hetkeksi ja lähdimme jonkin ajan päästä liikkeelle. Aamu meni nopeasti ja olimmekin joskus seitsemän aikaan kraaterin reunalla. Siellä taas pikaiset kuvailut ja suunnistimme reittiä alas. Päivä meni nopeasti ja muutaman ruokatauon jälkeen olimmekin jo alhaalla mistä meidät haettiin takaisin majapaikoille minne olimme jättäneet tavaramme. Tänä päivänä autoimme joitain ryhmäläisiämme kantamalla heidän tavaransa, koska jotkut olivat jo aika heikossa hapessa ja he joutuivat pysähtymään välillä oksentamaan. Kolmas päivä ei siis tuonut mitään ihmeellistä. Tavarat saatuamme saimme kyydin lautalle mikä vei meidät Gili Trawanganille.

Näkymä kraaterin toiselta puolelta

Yhteenveto

Rinjanin vaellus on aivan huikea kokemus, joka on erittäin halpa siihen verrattuna mitä se tarjoaa! Minulle se oli Indonesian reissun ehdoton kohokohta ja en vaihtaisi sitä mihinkään. Maisemat olivat aivan loistavia koko vuorella. Ainoa miinus oli se sotku mitä ei paikkoittain voinut välttää. Vaellukseen tosiaan tarvitsee hyvän peruskunnon, mutta tärkeämpää on kova asenne niin kyllä sinne huipulle pääsee! Kolme päivää ja kaksi yötä oli hyvä pituus ja meillä kävi vielä erittäin hyvä tuuri kelien suhteen, koska ei satanut ollenkaan ja kelit olivat erinomaiset!

-Kim Miettinen