Lähettiin siis Phuketista keskiviikkoaamulla ilman minkäännäköstä tietoa millä päästään noin 400km päähän Koh Samuin saarelle. Herättiin kybältä ja chekattiin ulos hotellista, luultiin siis et ollaan ihan hyvissä ajoin liikenteessä. Pyörittiin siinä epämääräsesti Patong beachin keskustassa joku tunti ja kyseltiin kaikkien eri matkajärjestäjien (jokatoinen koju on tollanen matkanjärjestäjä) hintoja millä päästään Samuille. Kävi ilmi, että kaikki bussit on täynnä ja seuraava lähtee torstai aamulla. Oltiin saatu Phuketista ihan tarpeeks jo ja ei jaksettu enää pyörii siel yhtään ylimäärästä päivää, joten otettiin taksi paikalliselle bussiasemalle ilman mitään tietoa lähtöajoista. Taksimatkaan meni noin 30min ja ajeltiin keskellä pahannäköstä hökkelikylää, kunnes yhtäkkii eteen pamahti vähä isompi kyhäelmä ja taksikuski jätti meiät sitte siihen. Heti kun astuttiin ulos taksista niin joku paikallinen tuli kyselemään minne matka. Sanottiin, että Surat Thaniin ollaan menossa, kun samaan aikaan bussi ajo meiän ohi. Se paikallinen hyppäs sen eteen, pysäytti sen ja näytti et tänne vaan. Heitettiin kassit alas ja mentiin sen perässä sokkona sinne. Bussissa oli pelkkiä paikallisia + kaksi vanhaa britti herraa ja ne sitte osas kertoo, että Surat Thaniin on noin kuuden tunnin bussimatka ja ollaan ihan oikeessa bussissa.
Alettiin samantien nukkumaan edellisten öiden biletyksen ja pahan darran väsyttäminä, kunnes joku herätti meiät ja alko vääntämään ihan kunnon enkulla, et pitäis liput ostaa. Hinta Phuketista Surat Thaniin on 200 bahtia eli 5€. Ihmeteltiin lipun halpaa hintaa hetki ja jatkettiin unia. Jossain vaiheessa matkaa takana istuva munkki siirtyi meidän taakse ja alkoi jauhamaan niitä näitä, otti valokuva-albuminsa esiin ja näytti kuvia ympäri maailmaa. Se ei kylläkään puhunut ollenkaan englantia, joten aikalailla mentiin yesyes linjalla. Vähä epäiltiin et se ois joku kusetusmunkki ku sil oli kännykkä ja kaikki (saaks niil olla?). Se halus et otetaan senkaa kuvia ja niitä nappailtiin siinä sitte jonkun aikaa ja se ihmetteli iPadia ja me sen hajua. Tuntu et se ei oo varmaan ikinä vaihtanu tai pessy sitä kaapua.
Nukuttiin pääosin koko matka kunnes bussi jätti meiät jollekki bussiasemalle, missä samantien joku tuli taas kyselemään et minne matka. Se ohjas meiät seuraavalle bussille mikä kuljettais meiät lautalle jolla päästäis Samuille. Ilmeisesti meillä kävi tuuri, koska ehittiin just illan viimeselle laittavuorolle menevään bussiin. Venattiin 5 minuuttia ja kaveri taas pysäytti jonku bussin mikä ajo tiellä ja hypättiin kyytiin. En oo varmaan koskaan aiemmin ollu niin kylmässä bussissa! Niskat meni nii jumiin ettei ne oo vieläkään auennu ku puhaltimet puhals tunnin suoraan niskoihi. Tultiin tunnin päästä sinne lauttasatamaan ja suht äkkiä päästiinki lautalle joka oli ihan perus siirtymälautta yks kahvio jne. Oltiin loppujenlopuks joskus ilta ysiltä Koh Samuilla! Ei oltu syöty mitään kahteen vuorokauteen johtuen darrasta ja ripulista ja oltiin aika kaikkemme antaneina siinä satamaas hypättiin ekaan taksiin, joka vei meiät Bungalov kylään Maenamin rannalle, mikä oltiin aiemmin katottu yhen yön majotuspaikaks.
Ettei tää venyis liian pitkäks niin kirjotan seuraavaan tekstiin lisää Koh Samuilla olosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti