Jumping down from the sky!

Sueraavan päivänä oli taas perinteinen 6.30 herätys.. Toi kellonaika ei oo ehkä ihan se sopivin Las Vegasissa. Selvittiin taas hallille ja voitettiinkin peli! Pelin jälkeen takaisin hotellille ja rutiininomaisesti altaalle makoilemaan. Heräiltiin sieltä kolmen aikoihin ja menimme lounaalle. Jatkoimme siitä matkaa Stratosphere torniin, joka on Las Vegasin korkein rakennus, ja Yhdysvaltojen korkein vapaasti seisova näkötorniksi tarkoitettu rakennus. Hotellin asukkaille sisältyy ilmainen sisäänpääsy torniin, joka on ihan mukava lisä. Ylhäällä onkin aivan uskomattomat näkymät. Kännykän kamera ei missään nimessä pysty ikuistamaan sitä näköalaa. Jokapuolella on korkeita vuoria, ja tietenkin Las vegasin strip. Tornin katolla on myös kolme maailman korkeinta huvipuistolaitetta. Niissä ei ikävä kyllä tälläkertaa ehditty käymään, mutta seuraavalla Las Vegasin reissullla ne ovat ehdottomia kohteita!

 X-Scream huvipuistolaite

 Skujumping menossa ja alhaalla hotellin uima-allas

 Näkymää tornin huipulta stripille

Tornin huipulla käymisen jälkeen aloimme suunnittelemaan illanviettoa. Päädyimme kuuden aikoihin Treasure Island hotellin kyljessä olevaan Senior Frog baariin. Siellä vierähti muutama tunti, jonka jälkeen suuntasimme Palazzon kasinolle. Tunnin uhkapelaamisen jälkeen osa porukasta lähti takaisin hotellille, kun taas osa jatkoi matkaa Venetianin kanaalille. The Venetian hotellin sisällä on siis pieni pätkä kanaalia hotellin teeman mukaan. Kattoon on maalattu taivas, joka näyttää ällistyttävän aidolta ja sisällä ollessaan tuntuukin, että olisi kirkas päivä. Siellä hetken käveltyämme mekin suuntasimme takaisin hotellille, tietty herätysaika (6.30) mielessä.

Perjantaina kaikki aamurutiinit selvitettyämme löysimme itsemme taas pelin keskeltä, jonka tällä kertaa hävisimme. Se tiesi osaltamme turnauksen päättymistä ja sijoittumista kolmanneksi. Perjaintain meillä oli suunnitelmissa mennä Hooverin padolle, mutta pelin jälkeen kaikki olivat niin väsyneitä, ettei matkaseuraa tällä kertaa löytynyt. Perjantai meni suhteellisen samalla kaavalla kuin torstaikin. Eli lähdimme stripille ja pidimme hauskaa joukkueen kesken. Perjantai oli osalle joukkueesta viimeinen päivä Vegasissa, joten kaikilla meni suhteellisen myöhään ja hauskaa oli. Las Vegasissa ei kyllä ihan heti tekemisen puute iske. Osa otti tatuointeja ja osa uhkapelasi. Lauantai aamulla sitten osa porukasta kärsi huomattavasti krapulasta. Itse en onneksi ole koskaan ollut sen suurin fani, joten tälläkin kertaa selvisin ilman. Päivä meni taas enemmän tai vähemmän altaalla ja buffetissa. Illalla oli sitten tiedossa häät. Kukaan ei oikeen tiennyt kuka on menossa naimisiin. Meille vaan sanottiin, että tulkaa tiettyyn kellonaikaan tornin huipulle jääkiekkomailat mukana. Noh, menimme paikanpäälle kuuden pelaajan voimin. Ja siellä jonkun yliopiston valmentaja oli sitten päättänyt mennä naimisiin Las Vegasissa. Ei ehkä tulisi itselle ekana mieleen tehdä samaa temppua kahden päivän varotusajalla. Kun häävieraina oli meidän joukkueen pelaajien vanhempia keistä kukaan ei tuntenut juhlaparia, ja muutama pelaaja niin ikää maan toiselta puolelta. Näin vain Yhdysvalloissa! Meidän pelaajien tehtäväksi siis siunaantui pitää mailoja ylhäällä kun morsian kävelee niiden alta alttarille. Häiden jälkeen jatkoimme muun seurueen kanssa tornin baariin, josta jatkoimme jälleen stripille. Samat rutiinit kuin edellisinäkin päivinä ja tällä kertaa palasimme kuudelta aamulla hotellille.

 Hääpari ja ilmeisesti morsiamen vanhemmat. Hääkuva rakkaudesta lajiin!

Juhlistamassa tuntematonta hääparia!

Sunnuntaina olikin tiedossa Skyjumping! Hyppäys alas Stratoshpere tornin huipulta. Hintaa tälle huville tulikin 90 dollaria. Alennusta tuli 30 dollaria, koska asuin hotellissa. Yksi parhaista kokemuksista koskaan! 90 dollaria on naurettava hinta tollaisesta huvista. Hypyn jälkeen alkoi sitten hieman oireilla kuumetta, ja loppupäivä meni ihan kokonaan vaan makoillessa hotellin sohvilla. Sunnuntai oli myös meidän viimeinen päivä Las Vegasissa ja lennosta ja paluusta Suomeen kirjoitankin myöhemmin.

-Kim Miettinen